Tahtoo ylöspäin


 
Harjoittelen veneilysolmuja, mutta nyt lelu jäi killumaan. 





Mitenköhän saisin lelun pelastettua...






Kiipeän kirjahyllyyn, tietysti!






Mielestäni ihmisystävän olisi pitänyt tuoda retkeltään minulle tuliaisiksi tämä, vaikkapa olohuoneeseen. Tässä olisi ollut jännempää, ja kenties produktiivisempaakin, kiipeillä kuin kirjahyllyssä. Annan hänelle vihjaavasti joululahjaksi Husqvarna-moottorisahan. 






Höh, a) tuo on Söderlångvikin luontopolulta, ja b) me emme pidä pärinästä. 








Vuoden 2020 neljäskymmenes myrsky mätkäytti talon nurkalle tällaisen. Tuli täysin pimeääkin useaksi tunniksi eikä vilttini ikkunalaudalla lämpöpatterin yläpuolella ollutkaan enää niin lämmin. Perin kummallinen tuo kiipeilypuun väritys tosin... Jokin kuorrute kaiketi. 






Tämäkin olisi kiva. Neljänkymmenenviiden asteen kulma alas- ja ylöspäin toisi mielikuvitukselle lisäpuuhaa. Jokin myrsky tämänkin puun on ilmeisesti joskus katkonut.






Tässä kiipeilypuussa tulisi mukana jotenkin tunnelmallinen valaistus. 





Tästä rantamännystä voisi mielikuvituskalastaa.






Ihmisystävämme saisi kahlata tai naarata tämänkin kelon ja kantaa meille kotiin. 





Olen jo saanut ensimmäisen rokotukseni, ja kunhan minut on leikattu (saan kuulemma olla ihan huumeissa), pääsen tutustumaan kiipeilypuihin kotimetsässä ja kotirannassa ihmisystävän ja isojen kissojen seurassa. Mutta hetken vielä olen junnu. Tentin sillä välin retkiaiheisia lehtiä. 



Kommentit

  1. Kiskatit1/12/20 07:36

    Oikeassa olet, tuollainen kiipeilypuu olisi todella kiva kotona. Tsemppiä leikkaukseen, sen jälkeen on hyvä olla taas.
    - Rokkimimmit -

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihan oikea eskarilainen!

Kuva
  Luottohoitajilleni Annalle, Eikalle ja Annille Ihmisystävä havahtui vasta syyskuussa, että minähän olen esikouluikäinen, siis eskarilainen! Ihmisystävä ei ole käynyt esikoulua, joten hänellä ei ole minkäänlaista tietoa kuinka vaativa koulu esikoulu on. Kerroin hänelle, että siksi pitää olla kaikenlaisia harrastuksia vastapainoksi, jotta en saa burnhoundia.  Ensimmäiseksi harrastukseksi valitsin pesäpallon, koska se ilmeisesti on Suomen kansallislaji. Harjoittelimme koppeja ja syöttöjä varhaissyksyn raikkaassa säässä. Taidan olla todellakin synnynnäinen lahjakkuus, ja ihan haka heittäytymään lajiin.  Mutta sitten pelitoveri alkoi heitellä liian helppoja palloja, ja niinpä siirryin katselemaan muita lajimahdollisuuksia.  Löysin parkourin.  Lukemisharrastusta harkitsin, kieli poskella, mutta tulin siihen tulokseen, että esikoulunsa aloittaneen ei tarvitse vielä osata lukea. Voisin kyllä kuunnella äänikirjoja, jos Kikantista löytyisi minulle sopivat kuulokkeet - eli vaaleanpunaiset.  Ulk
Lue lisää

Omatoiminen Kalle

Kuva
  Ruokakomero aukeaa helposti näin. Samalla tekniikalla avaan myös ulko-oven, mikäli se ei ole lukossa. Ikää minulla on yhdeksän vuotta - ehkä ehdin vielä oppia myös kääntämään avainta lukossa.  Tepastelin keittiönpöydällä tassussani kauppalapun alku. Tiedän mitä siinä luki.  Meille tulikin oikein maistuvia raksuja säkki, mutta sen kyljessä luki Smilla, vaikka ihmisystävämme nimi on Milla. Asialle oli tehtävä jotain, enhän muuten olisi Kalle... Noin. Ihmisystävä auttoi hiukan jesarin laittamisessa, kun se oli ikävästi tarttua tassuihin.  Mutta noin niinkuin omasta mielestä olen hyvinkin tyytyväinen lopputulokseen. Tosin seuraavassa säkissä voisi lukea Kalle. 
Lue lisää

Saaristolaiskissat - keitä me olemme

Kuva
Meitä Saaristolaiskissoja oli kolme, mutta viime keväänä meidän ovellemme tuotiin neljäs, joten nyt meitä on sitten neljä. Neljäs vasta opettelee Saaristolaiskissaksi - hän ei esimerkiksi ole vielä koskaan ollut laiturilla (kauheaa!), mutta paljon hän on meiltä jo oppinut: muun muassa kuinka hiekkalaatikkoa käytetään (hiekkaa ei kuulu syödä), kuinka iltapäivisin nukutaan eikä tehdä muuta, kuinka ovet avataan kahvasta ja niin edelleen.  Asumme ihmisystävämme kanssa vanhassa kartanossa. Ihmisystävämme kuulemma aikoinaan valitsi tämän paikan sen perusteella, että jättimäinen juomakulho olisi lähellä ja autotiet kaukana. Niin me sitten tulimme tänne, ja tämä onkin meidän kaikkien paratiisi. Paitsi marraskuussa. Ja joulukuussa. Ja tammikuussa...      Tässä minä olen:  Kajsa Porukan vanhimpana (ja kenties viisaimpana) aloitan. Olen 9-vuotias mustavalkoinen maatiaiskissa,  syntynyt Larsmossa (suom. Luoto) vappuna 2011 . Olen vahva mutta herkkä ja valtavan kiltti. Olen itse oppinut kapuamaan i
Lue lisää