Saaristolaiskissat

Kävellen Loikaten Luistellen Venytellen Tarpoen Ratsastaen Veneillen Retkeillen Kiiveten   Olkapäillä  Kuva: Maija Rasi Reppuselässä, kun on reppu selässä. Kuva: Maija Rasi

Paini  Olemme katsoneet televisiosta dokumentin Petra Ollin urasta. Meistäkin tulee painijoita! Mutta emme missään nimessä halua Ollin lailla Siperian talveen harjoitusleirille! Emme ehkä halua myöskään valmentajaa.  Ottelu pyörähti käyntiin, kun pidimme selvänä aloitusvihellyksenä lakanoidenvaihtoa. Kuka voisi vastustaa untuvapeittoa, kun se ihan hiukan kahiseekin vielä. Siitä tuli siis meidän molskimme.  Nyrkkeily  Laji vaihtui samalla molskilla lennosta nyrkkeilyyn.  Ei päätä eikä häntää. Luistelu Yhtenä talvena meillä oli ihan oma luistelukenttä omassa pihassamme. En kyllä pitänyt lajista, eikä tainnut pitää kukaan muukaan. Yritä siinä nyt saavuttaa liikunnan iloa, kun kaikkia 18 varvasta paleltaa.  Kävin kirkolla heittämässä luistimet naulaan.  Voimistelu (permanto) Tämä on minun lajini. Pidän, olen notkea, ja lisäksi lajia voi harrastaa missä vain.  Neliloikka Citius, altius, longius, fortius.  Tässä minulla on aivan omintakeinen tyyli: häntä pystyssä. Kalliokiipeily  Huipulla sy

  Haluan tuon pallon, jota tuo habamies pitelee. Toivottavasti pukumies ei ehdi napata sitä ennen minua - hänellä on selvästi samat aikeet.  Mietin vain, että mitä toimia nyt tarvitaan...  Harkintaa.  Katse eteenpäin.  Minullakin on asiaa!!!

  Turkki pörheänä, mutta rinta rottingilla, sillä on niin kuulas marraskuun päivä.  Mennään rantakallioille, seuratkaahan minua! Me kissat otamme rajatonta vaikka marraskuussa! Täällä mä oon!  Melkein kuin kesällä.  Muruseni, missä aurinkolasini ovat?  Tuli jano. Otan muutaman lipaisun järvestä. Tassut pitävät hyvin rantakalliollakin, sillä minulla on kitkat!   Leikin, että sain silakan. 

  Isona minusta tulee Tanssii tähtien kanssa -tuomari.   Osaan olla valtavan kannustava.  Kannustan taputtamalla vaikka unissani.  Ennen kaikkea osaan nauraa hersyvämmin kuin moni tuomari.  Joissakin ääritapauksissa saatan näyttää myös pettyneeltä.  Tässä olen keskittynyt.  Osaan iskeä silmää, kuten pätevän Tanssii tähtien kanssa -tuomarin kuuluu. Näytän hyvältä myös mustavalkotelkkarissa!  Voisin tanssiakin, jos saisin kavaljeerikseni tämän tähtisilmän, Tomun, joka on meillä aina joskus kylässä. Hänen silmiinsä suorastaan hukkuu. Minä haluaisin tanssia jiveä ja kuviohumppaa, mutta Tomu pitää enemmän foksista ja valssista. 

Meitä Saaristolaiskissoja oli kolme, mutta viime keväänä meidän ovellemme tuotiin neljäs, joten nyt meitä on sitten neljä. Neljäs vasta opettelee Saaristolaiskissaksi - hän ei esimerkiksi ole vielä koskaan ollut laiturilla (kauheaa!), mutta paljon hän on meiltä jo oppinut: muun muassa kuinka hiekkalaatikkoa käytetään (hiekkaa ei kuulu syödä), kuinka iltapäivisin nukutaan eikä tehdä muuta, kuinka ovet avataan kahvasta ja niin edelleen.  Asumme ihmisystävämme kanssa vanhassa kartanossa. Ihmisystävämme kuulemma aikoinaan valitsi tämän paikan sen perusteella, että jättimäinen juomakulho olisi lähellä ja autotiet kaukana. Niin me sitten tulimme tänne, ja tämä onkin meidän kaikkien paratiisi. Paitsi marraskuussa. Ja joulukuussa. Ja tammikuussa...      Tässä minä olen:  Kajsa Porukan vanhimpana (ja kenties viisaimpana) aloitan. Olen 9-vuotias mustavalkoinen maatiaiskissa,  syntynyt Larsmossa (suom. Luoto) vappuna 2011 . Olen vahva mutta herkkä ja valtavan kiltti. Olen itse oppinut kapuamaan i