Saaristolaiskissat

Saimme kuin saimmekin kunnon lumisen useiden viikkojen pakkastalven neljännellä yrittämällä. Tässä meidän lumisten viikkojen touhujamme.  Eväshetki, retken paras hetki! Olkapäille kiipeäminen ja siellä kehrääminen ja kuolaaminen on erityisen mukavaa, kun ihmisystävällä on untuvatakki, jossa vieläpä pöyheä huppu, jonka päälle asettautua pienenä isona kissatyttöpoikana. Kalle kurkkii rantakiveltä.  Hetkeni kermavaahdossa oli kylmä, hyvin kylmä.   Paikalle saapuu myös Kajsa, joka on etäistä sukua Antarktiksen pingviineille. Habitus ja uskollisuus ovat yhteistä, eikä Kajsakaan osaa lentää. Ei ole monia asioita mitä en ymmärtäisi, mutta sitä en ymmärrä, miten joku voi haluta saunasta tuonne! Ensin täydellisen lämpöistä - ja sitten jäätävän kylmää ja märkää. Minä vain ihmettelen.  Katselen tässä kuitenkin tovin, sillä mustavalkoisuus on osa minua.