Saaristolaiskissat - keitä me olemme

Meitä Saaristolaiskissoja oli kolme, mutta viime keväänä meidän ovellemme tuotiin neljäs, joten nyt meitä on sitten neljä. Neljäs vasta opettelee Saaristolaiskissaksi - hän ei esimerkiksi ole vielä koskaan ollut laiturilla (kauheaa!), mutta paljon hän on meiltä jo oppinut: muun muassa kuinka hiekkalaatikkoa käytetään (hiekkaa ei kuulu syödä), kuinka iltapäivisin nukutaan eikä tehdä muuta, kuinka ovet avataan kahvasta ja niin edelleen. 

Asumme ihmisystävämme kanssa vanhassa kartanossa. Ihmisystävämme kuulemma aikoinaan valitsi tämän paikan sen perusteella, että jättimäinen juomakulho olisi lähellä ja autotiet kaukana. Niin me sitten tulimme tänne, ja tämä onkin meidän kaikkien paratiisi. Paitsi marraskuussa. Ja joulukuussa. Ja tammikuussa...

    

Tässä minä olen: Kajsa

Porukan vanhimpana (ja kenties viisaimpana) aloitan. Olen 9-vuotias mustavalkoinen maatiaiskissa, syntynyt Larsmossa (suom. Luoto) vappuna 2011. Olen vahva mutta herkkä ja valtavan kiltti. Olen itse oppinut kapuamaan ihmisystäväni olkapäille, niin minun ei tarvitse itse kävellä koko matkaa. Kiipeän paljon syliinkin, kunhan ihminen on tuttu. Kaikkein kivoin kuulemani suomenkielinen lause on "Hyvä, Kajsa" - onneksi kuulenkin sitä päivittäin. 

Pidän rauhasta ja hiljaisuudesta. En pelkää suurikokoisia valkohäntäpeuroja (Odocoileus virginianus), jotka kulkevat joka ilta pihamme poikki neljän-viiden yksilön laumana. Olemme joskus ihmisystäväni kanssa ulkona seuraamassa niitä; ovatkin hienoja eläimiä. 

 

Sivuprofiilini.

Tässä minä olen: Kalle

Kalle on nimeni. Minusta puhutaan myös lisänimillä Kalle-karavaanari (koska olen kaikkien kaveri) sekä Kalle-kehveli (koska olen hyvin omatoiminen). Valtavan fiksu ja kekseliäs olen myös. Ihmiset ovat ihania! Kissat ovat ihania (erityisesti Kajsa)! Naapurin koirankin kainalossa on kiva nukkua. 

Olen Kajsan lailla Larsmosta, mutta isoveli-Kajsaa vuoden nuorempi eli 8-vuotias (laskin ikäni nanosekunneissa). Puntari näyttää viittä kilogrammaa. 

Tässä minä olen: Molly

Jag är född i Edsevö. Var? I Edsevö. Missä? Ähtävällä. Jag är finlandssvensk, men har lärt mig finska. 

Olen kesän lapsi; syntymäpäiviäni vietetään 31.7. Olen 8-vuotias, muutaman kuukauden nuorempi kuin Kalle. 

En osaa itsekään selittää miksi, mutta olen hirmu leimautunut ihmisystävääni. Kai arkana yksilönä pidän häntä ikuisena suojelijanani. 

Väritykseltäni muistutan näätää, sillä turkkini on tumma, mutta kaulani on kultaisen oranssi; siitä olenkin saanut lempinimen Näätäkuningatar. Olen pienikokoinen tyttö, painan vain 3,3 kiloa. Olen arkuudestani huolimatta valtavan reipas ja kerron aina selvästi mitä kulloinkin haluan. Ja oikeastaan aina saankin mitä haluan. 

Ja sitten meidän junnu, ovelle tuotu pieni, joka sai nimen Vilppu.

Vilppu oli löytynyt kylätieltä, kylmänä maaliskuun iltana, ilman emoa tai sisaruksia. Ystävällinen pariskunta otti pienen kainaloon ja muutaman mutkan kautta toi ihmisystävällemme hoitoon. Vilppu tietysti jäi. Hän painoi tullessaan vain 500 grammaa ja oli eläinlääkärin tutkimuksien perusteella asunut ensimmäiset viikkonsa ulkona, mutta erittäin hyvällä tuurilla pysynyt terveenä. Vilpun syntymäpäiväksi päätettiin 14.2., ystävänpäivä. 

Vilppu söi, nukkui, leikki - ja sai ihmisystävämme pesemään loputtomat määrät pyykkiä (kunnes hiekkalaatikon salaisuus eräänä huojentavana päivänä kirkastui). Meidän isojen kanssa Vilppu opetteli ennen kaikkea olemaan kissa. Meistä isoista Kalle otti hoivaajan roolin - tietysti ihmisystävämme lisäksi. 

...Ja Vilppu kasvoi. Suorastaan venähti. 

Nyt Vilppu painaa jo enemmän kuin Molly. Vilpulla on pitkänhuiskea häntä ja uskomattoman reipas luonne. Pikku tyttö on asunut luonamme nyt yli kahdeksan kuukautta ja koko sen ajan hän on vaikuttanut onnelliselta ja tyytyväiseltä. Lämpöä, turvaa ja rakkautta - niin, ja palvottavat kissakaverit. 

Vilpun syntymäpaikaksi merkittiin Kemiönsaari.