Saaristolaiskissat

Meillä on ollut täällä saaristossa kolmen päivän mittainen talvi - kolmessa osassa.  Molly ei pääse retkiluistelemaan, mutta maisema muistuttaa edes etäisesti talvea.  Joku on kuitenkin maalannut laiturin.  Kiipeilypuissa on raikkaasti lunta.  Valoisampaa, jopa meidän kissojen silmille.  Rinteen takaa: aurinko!  Sitten se talvi meni. Ehkä uskaltautuu vielä uudelleen.  Olen valmiina. 

Pihassamme asuu tällainen pöllökaveri. Hän on kovin kiltti, ei hievahdakaan meidän kissojen suuntaan.  Aallot toivat joulukuun alussa tällaisen. Kaipaako joku aurinkosuojaa? Täältä saisi; me kissat emme käytä.  Kotimetsässä on vanha pieni lasipullo, jonka sisällä kasvaa rehevä sammal, keskellä talvea. Jollakulla on jäänyt työkalu metsään vähän pidemmäksi aikaa.  Meri teki kilpikonnakuvion Molly-kissan kunniaksi (joka siis on väritykseltään kilpikonna). 

  Pelaisimmeko taas tennistä? Ihmisystävä pelasi lapsena ja nuorena tennistä. Nyt, neljänelosena, hän on vihdoin löytänyt itselleen sopivan harjoitusvastuksen - minut.  Etsin sopivaa otetta mailasta. Ei ole minun tassuuni sopiva peliväline tämä, mutta saankin täydellisimmät pallonpalautukset ihan pelkin tassuin.  On:  1. Venus Williams (Vilppu-kissa) 2. Maila 80-luvulta, merkkiä Donnay 3. Pallo, pehmeä, Mustista ja Mirristä 4. Kenttä (koti)  5. Säännöt: Ihmisystävä lyö mailalla pallon kodin yhdestä päädystä toiseen päätyyn, Vilppu-kissa palauttaa pallon tassuin ilman mailaa. Seiniä ja huonekaluja saa käyttää. Pisteitä ei varsinaisesti lasketa, kunhan Vilppu voittaa aina. 

  Talvi.  Mökkeily oman villamökin rauhassa on mieleeni. Kaiken lisäksi on lämmintä ja mukavaa. Mysigt. (Oikeastihan tämä on ihmisystäväni villapaita, mutta se on mökkini aina halutessani.) Toivottavasti neljän kuukauden marraskuu ei toistu tänä vuonna. Tässä tuumaillessa ottaisin mielelläni nuo vanttuut kallion ja pyllyni väliin.  Vielä nukuttaa.  Heräsin. Taitaa olla kevät.  On siis kevät.  Kevääseen kuuluvat kartanon rakennusten kuntokartoitukset, jotka minä ketterimpänä suoritan, tietysti omaan tapaani.  Kesä.  Pussaillaan laiturilla.  Nuuh.  Syksy. Vihreä vaihtuu keltaiseen. Parempi seurata sitä täältä sisältä. 

  Olen vasta ihan pieni Saaristolaiskissa, kymmenen kuukautta iältäni. Tänään näin ensimmäisen kerran joutsenia. Minusta se oli pelottavaa. Mutta ihmisystävä kertoi, että joutsenet ovat kavereita, vaikka pitäisivätkin ylilennollaan kovaa ääntä. Ilmeisesti kesäisin joutsenia on täällä enemmänkin. Tämä yksi pariskunta, Inga ja Hans Byxor, ei saanut koronan takia lentolupaa etelään. Päätin, että vaikka joutsenet ovatkin isoja ja minä olen pieni, Ingasta ja Hansista tulee vielä ystäviäni - ehkä oikeastaan kaikista joutsenista. 

  Minun ei tarvitse - olen kissa. Nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin.  Kesäistä nukkumista.  Tässä ahkeroimme: lämmitämme saunaa - onkin kova työ seurata, että puut asetellaan oikein ja että vesisäiliöt täytetään äärimmilleen. Mielestämme puusauna onkin ehdottomasti paras, sillä silloin on mahdollisimman paljon seurattavaa. Ikkunasta paistava ilta-aurinkokaan ei ole pahitteeksi. Lämmitysvaihe on mukavin. Toki itse saunominenkin on mukavaa, mutta kun ihmiset menevät uimaan... ...me otamme nokoset. 

  Saaristolaiskissat toivottavat erinomaisen mukavaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille!

  Punaisia chilejä pilkottuina vasentassuisesti.  Vielä nuuhkaisut laadun varmentamiseksi... Mielipiteeni on, että ihmisille täysin sopivaa, vahvaa kakkoslaatua.

  Harjoittelen veneilysolmuja, mutta nyt lelu jäi killumaan.  Mitenköhän saisin lelun pelastettua... Kiipeän kirjahyllyyn, tietysti! Mielestäni ihmisystävän olisi pitänyt tuoda retkeltään minulle tuliaisiksi tämä, vaikkapa olohuoneeseen. Tässä olisi ollut jännempää, ja kenties produktiivisempaakin, kiipeillä kuin kirjahyllyssä. Annan hänelle vihjaavasti joululahjaksi Husqvarna-moottorisahan.  Höh, a) tuo on Söderlångvikin luontopolulta, ja b) me emme pidä pärinästä.  Vuoden 2020 neljäskymmenes myrsky mätkäytti talon nurkalle tällaisen. Tuli täysin pimeääkin useaksi tunniksi eikä vilttini ikkunalaudalla lämpöpatterin yläpuolella ollutkaan enää niin lämmin. Perin kummallinen tuo kiipeilypuun väritys tosin... Jokin kuorrute kaiketi.  Tämäkin olisi kiva. Neljänkymmenenviiden asteen kulma alas- ja ylöspäin toisi mielikuvitukselle lisäpuuhaa. Jokin myrsky tämänkin puun on ilmeisesti joskus katkonut. Tässä kiipeilypuussa tulisi mukana jotenkin tunnelmallinen valaistus....