Laitumella




Laitumella valitsin heppakavereideni keskuudessa suurimpana varjopaikan. En ymmärrä, miten kaverit jaksoivat helteessäkin niin hummata.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tahtoo ylöspäin

Kuva
  Harjoittelen veneilysolmuja, mutta nyt lelu jäi killumaan.  Mitenköhän saisin lelun pelastettua... Kiipeän kirjahyllyyn, tietysti! Mielestäni ihmisystävän olisi pitänyt tuoda retkeltään minulle tuliaisiksi tämä, vaikkapa olohuoneeseen. Tässä olisi ollut jännempää, ja kenties produktiivisempaakin, kiipeillä kuin kirjahyllyssä. Annan hänelle vihjaavasti joululahjaksi Husqvarna-moottorisahan.  Höh, a) tuo on Söderlångvikin luontopolulta, ja b) me emme pidä pärinästä.  Vuoden 2020 neljäskymmenes myrsky mätkäytti talon nurkalle tällaisen. Tuli täysin pimeääkin useaksi tunniksi eikä vilttini ikkunalaudalla lämpöpatterin yläpuolella ollutkaan enää niin lämmin. Perin kummallinen tuo kiipeilypuun väritys tosin... Jokin kuorrute kaiketi.  Tämäkin olisi kiva. Neljänkymmenenviiden asteen kulma alas- ja ylöspäin toisi mielikuvitukselle lisäpuuhaa. Jokin myrsky tämänkin puun on ilmeisesti joskus katkonut. Tässä kiipeilypuussa tulisi mukana jotenkin tunnelmallinen valaistus.  Tästä rantamännystä vo
Lue lisää

Saaristolaiskissat - keitä me olemme

Kuva
Meitä Saaristolaiskissoja oli kolme, mutta viime keväänä meidän ovellemme tuotiin neljäs, joten nyt meitä on sitten neljä. Neljäs vasta opettelee Saaristolaiskissaksi - hän ei esimerkiksi ole vielä koskaan ollut laiturilla (kauheaa!), mutta paljon hän on meiltä jo oppinut: muun muassa kuinka hiekkalaatikkoa käytetään (hiekkaa ei kuulu syödä), kuinka iltapäivisin nukutaan eikä tehdä muuta, kuinka ovet avataan kahvasta ja niin edelleen.  Asumme ihmisystävämme kanssa vanhassa kartanossa. Ihmisystävämme kuulemma aikoinaan valitsi tämän paikan sen perusteella, että jättimäinen juomakulho olisi lähellä ja autotiet kaukana. Niin me sitten tulimme tänne, ja tämä onkin meidän kaikkien paratiisi. Paitsi marraskuussa. Ja joulukuussa. Ja tammikuussa...      Tässä minä olen:  Kajsa Porukan vanhimpana (ja kenties viisaimpana) aloitan. Olen 9-vuotias mustavalkoinen maatiaiskissa,  syntynyt Larsmossa (suom. Luoto) vappuna 2011 . Olen vahva mutta herkkä ja valtavan kiltti. Olen itse oppinut kapuamaan i
Lue lisää