Puilta metsää
Kiipesin tähän, kiipeä sinä johonkin vähän isompaan.
Seuraan tämän kuusen kasvua. Herkeämättä.
Toisaalta voin myös nojata synkronoidusti tämän vaahteran kanssa. Vaahtera on kyllä nojannut hieman pidempään, se on myönnettävä.
Ihan oikea eskarilainen!
Luottohoitajilleni Annalle, Eikalle ja Annille Ihmisystävä havahtui vasta syyskuussa, että minähän olen esikouluikäinen, siis eskarilainen! Ihmisystävä ei ole käynyt esikoulua, joten hänellä ei ole minkäänlaista tietoa kuinka vaativa koulu esikoulu on. Kerroin hänelle, että siksi pitää olla kaikenlaisia harrastuksia vastapainoksi, jotta en saa burnhoundia. Ensimmäiseksi harrastukseksi valitsin pesäpallon, koska se ilmeisesti on Suomen kansallislaji. Harjoittelimme koppeja ja syöttöjä varhaissyksyn raikkaassa säässä. Taidan olla todellakin synnynnäinen lahjakkuus, ja ihan haka heittäytymään lajiin. Mutta sitten pelitoveri alkoi heitellä liian helppoja palloja, ja niinpä siirryin katselemaan muita lajimahdollisuuksia. Löysin parkourin. Lukemisharrastusta harkitsin, kieli poskella, mutta tulin siihen tulokseen, että esikoulunsa aloittaneen ei tarvitse vielä osata lukea. Voisin kyllä kuunnella äänikirjoja, jos Kikantista löytyisi minulle sopivat kuulokkeet - eli vaaleanpunaiset. Ulk
Kommentit
Lähetä kommentti