Kissablogi neljästä saaristossa asuvasta kotikissasta. Paljon kuvia ja vähän tekstiä. Tarkoituksena ainoastaan tuottaa hyvää mieltä kaiken maailmantuskan pienen pieneksi vastapainoksi.
Hanekatt som heter Kajsa
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Heh, tietysti osaan puhua. Puhun kissaa, ruotsia ja suomea. Puhun joskus myös unissani; silloin viikseni värisevät.
Jag heter Kajsa, olen 9-vuotias ja oikeasti olen poika, mutta en oikein välitä sukupuolirooleista.
Luottohoitajilleni Annalle, Eikalle ja Annille Ihmisystävä havahtui vasta syyskuussa, että minähän olen esikouluikäinen, siis eskarilainen! Ihmisystävä ei ole käynyt esikoulua, joten hänellä ei ole minkäänlaista tietoa kuinka vaativa koulu esikoulu on. Kerroin hänelle, että siksi pitää olla kaikenlaisia harrastuksia vastapainoksi, jotta en saa burnhoundia. Ensimmäiseksi harrastukseksi valitsin pesäpallon, koska se ilmeisesti on Suomen kansallislaji. Harjoittelimme koppeja ja syöttöjä varhaissyksyn raikkaassa säässä. Taidan olla todellakin synnynnäinen lahjakkuus, ja ihan haka heittäytymään lajiin. Mutta sitten pelitoveri alkoi heitellä liian helppoja palloja, ja niinpä siirryin katselemaan muita lajimahdollisuuksia. Löysin parkourin. Lukemisharrastusta harkitsin, kieli poskella, mutta tulin siihen tulokseen, että esikoulunsa aloittaneen ei tarvitse vielä osata lukea. Voisin kyllä kuunnella äänikirjoja, jos Kikantista löytyisi minulle sopivat kuulokkeet - e...
Meillä on ollut täällä saaristossa kolmen päivän mittainen talvi - kolmessa osassa. Molly ei pääse retkiluistelemaan, mutta maisema muistuttaa edes etäisesti talvea. Joku on kuitenkin maalannut laiturin. Kiipeilypuissa on raikkaasti lunta. Valoisampaa, jopa meidän kissojen silmille. Rinteen takaa: aurinko! Sitten se talvi meni. Ehkä uskaltautuu vielä uudelleen. Olen valmiina.
Kommentit
Lähetä kommentti